Historiallinen katsaus suomalaisten firmojen verkkoasenteisiin

Itsekin Ruotsissa asuneena luin Suomen Kuvalehdestä mielenkiinnolla Saaran ja Eeron ajatuksia suomalaisten yritysten asenteista vientiin ja verkkomarkkinointiin verrattuna muihin Pohjoismaihin. Pysähdyin miettimään Suomen ja Ruotsin asenne-eroja. Mieleen alkoi palata Suomessa kuulemiani kommentteja Internet-liiketoiminnan kehittämisestä (tai oikeammin: siitä, miksi verkkoon ei haluta panostaa).

Tässä piirimyyjän Top 5 kotimaisten firmojen vanhoista lausunnoista, jotka osaltaan selittävät, miksi dinosaurukset ovat myöhässä verkkobisneksen kehittämisessä:

1)   “Verkkokauppa kannibalisoi kivijalkaa. Jälleenmyyjiä ei saa suututtaa.”

Jättäisikö lähikauppaketju uuden myymälän perustamatta sillä perusteella, että osa jonkun vanhan myymälän asiakkaista saattaisi siirtyä uuden myymälän asiakkaiksi? Ei tietenkään.

Silti monet kuluttajabrändit ovat estäneet oman verkkokaupan kehittämisen, koska jälleenmyyjät saattaisivat hermostua. Ja kun sitten kukaan ei osta huonosti toimivasta verkkokaupasta, jossa on kalliimmat hinnat kuin jälleenmyyjillä, väitetään, ettei verkkokauppaan kannata panostaa.

2)   “Ei me tarvita analytiikkaa, koska me ei myydä mitään verkossa.”

Kaikilla yrityksillä on verkkosivut, koska sellaiset pitää tietenkin olla. Kovin usein niiden tarkoitus on kuitenkin määrittelemättä. Jos yrityksessä ajatellaan, ettei verkkosivuilla ole hirveästi merkitystä eikä verkkopresenssille ole mitään tavoitteita, on aivan totta, ettei tuloksiakaan kannata mitata.

3)   “Antaa olla suomeksi vaan, ei sinne kukaan tulee ulkomailta.”

On ihan OK tavoite yritykselle yrittää olla maakunnan paras, mutta kansantalouden kannalta on haastavaa, jos ulkomaille myynti ei ole lainkaan yritysten mielessä. Suomenkielisille sivuille ei todellakaan tulla ulkomailta.

Eikä tulla englanninkielisillekään, jos kukaan ei sivuja markkinoi.

4)   “Brändimarkkinointia ei voi mitata.”

Kaikkea voi mitata. Joidenkin asioiden mittaaminen on vain vaikeampaa, koska analysointi vaatii määrittelyä, segmentointia, profilointia, statistiikaa ja asioiden yhteyksien ymmärtämistä.

Vaikeat asiat ovat tietysti hankalia ja stressaavia, joten on helpompaa roiskia vähän rahaa sinne tänne ja väittää, ettei tuloksia voi mitata.

5)   “Voishan tota kokeilla.”

Liian usein olen saanut kuulla seuraavan lausunnon eri variaatioita:

“Me ollaan kyllä kokeiltu _____, mutta me lopetettiin kahden kuukauden jälkeen, kun se ei toiminut.”

Tyhjään kohtaan voi kirjoittaa vaikka display-mainontaa, sähköpostimarkkinointia, A/B-testausta verkkokaupassa, tms. Kaikille niille on yhteistä, että tuloksia tulee pitkäjänteisellä työllä, kokeilun, kehittämisen, oppimisen ja optimoinnin kautta.

 

Arvatkaapa miltä vuodelta yllä olevat kommentit ovat?

2013.

Tarvitseeko sanoa enempää?

Sanonpa kuitenkin: Verkkobisnekseen joko mennään tai ei mennä. Jos verkossa halutaan olla, siihen pitää panostaa ja liiketoiminnan prosessit rakentaa sen mukaan. Toimintaa pitää kehittää määrätietoisesti vuosi toisensa jälkeen. Asenteen pitää olla, että verkossa tehdään kaikki mitä pystytään, jotta kauppaa tulee.

Ei ole mitään järkeä olla verkossa vain vähän.

 

Related Blog & News