Popkornit tulille! Nyt se taas alkaa. Viime viikon keskiviikkona Helsingin kaupunginvaltuustossa odotetusti läpi mennyt ehdotus Kruunuvuoren siltahankkeesta on hämmentänyt sosiaalisen median soppaa koko viikon. Qurun syyskauden ensimmäisessä blogissa osallistutaan talkoisiin metatasolla ja kehotetaan lukijoita luottamaan itseensä vähemmän.

Kruunusillat_Finkensilta_näkymä_ilmakuva

 

Kruunusillat-hanke tulee seuraavien kymmenen vuoden sisällä yhdistämään Laajasalon, Korkeasaaren ja Kalasataman raitiotieyhteydellä kantakaupunkiin. Some-keskustelu siltojen ympärillä kiihtyi täyteen vauhtiin viime viikolla, ja se on ollut ilahduttavan sisäsiistiä. Erikoista keskustelussa on kuitenkin ollut se, että eri leirien näkemykset ovat olleet huomattavan polarisoituneita. Hankkeen kannattajat ovat pidättelemättömän innoissaan, kun taas vastustajat puhkuvat tyrmistystään siitä, ettei uudelle oikotielle pääsekään omalla autolla. Kaikki meni.

Kruunusillat on jättiprojekti, ja samalla yksi Suomen historian tutkituimpia julkisen infran kehityshankkeita. Eri vaihtoehdoista voittajaksi selvinnyttä siltasuunnitelmaa verrattiin vuosia kestäneissä selvityksissä nollavaihtoehtoon (mitään ei tehdä) sekä monenlaisiin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Myös liikennemäärät sekä odotettavissa oleva joukkoliikenteen kulkutapaosuus (kuinka suuri osuus väestöstä käyttäisi eri vaihtoehdoissa päivittäin joukkoliikennettä) tutkittiin tarkkaan. Tämä on tärkeää siksi, että valtuustossa löytyy jopa punavihreän kuplan ulkopuolista yksimielisyyttä siitä, että julkisen liikenteen osuuden on jatkossa noustava. Kasvavan kaupungin ydinkeskusta kun ei vedä enää paljon nykyistä enempää yksityisautoja.

Tutkimuksia saa ja pitääkin kritisoida silloin, kun siihen on aihetta, mutta Kruunusiltoihin liittyviä selvityksiä eivät ole selvästi tuominneet edes hankkeen vastustajat. Juuri kukaan ei nimittäin ole lukenut niitä. Hämmentävän moni keskustelija uskoo silti tietävänsä, että hanke on täysin epäonnistunut ja silta ilman muuta vajaakäytöllä, jos oikotietä keskustaan ei pääsekään omalla autolla. Mihin tällainen varmuus perustuu?

Kruunusillat_virheellinen_konsensusefekti

En viitsi tarkemmin asiaan paneutua, mutta onhan se muutenkin selvää, että pieleen meni.

Virheellinen konsensusefekti tarkoittaa ihmislajille tyypillistä vinoumaa, jossa yksilö tai ryhmä pitää omaa ajattelutapaansa niin luonnollisena, että olettaa kaikkien muidenkin ajattelevan samalla tavalla. Tarkempi tilastointi kuitenkin usein paljastaa, että oletus on väärä. Kruunusillat-keskustelun tyypillinen ”Itse en ainakaan jättäisi ikinä omaa autoa kotiin töihin mennessäni, joten on utopistista kuvitella, että joku muu jättäisi” -argumentti on oppikirjaesimerkki virheellisestä konsensusefektistä. Niin on myös vastakkainen ”Itse en ainakaan sillan valmistumisen jälkeen kulje keskustaan enää koskaan autolla, joten en ymmärrä, miksi kukaan muukaan kulkisi”.

Kruunusiltakeskustelu ei suinkaan ole ainoa paikka, johon virheellinen konsensusefekti on pesiytynyt. Rajat kiinni -öyhöttäjät ehkä aidosti uskovat edustavansa suurta mutta hiljaiseksi pakotettua kansan enemmistöä (”90 % kansasta on kanssamme samaa mieltä”), vaikka mielenosoituksissa on perinteisesti ollut väljää. Pietarsaaressa laumaimmuniteetti on levähtämässä käsiin, sillä pienehkö paikallinen yhteisö on hairahtunut uskomaan, että lapsen rokottamatta jättäminen on ihan validi ja yleisesti hyväksytty vaihtoehto rokotuksille. Kulttuuriskenekin kuohuu: Frederik tietää, että rap-musiikki kuolee kymmenen vuoden sisällä, sillä sitä ei ”kukaan jaksa kuunnella”, eikä ”siinä ole mitään järkeä”.

Kruunusillat_tutkimushukassa

Virheellinen konsensusefekti tekee vastapuolen näkemystä puoltavista tutkimuksista hankalasti löydettäviä.

Myös työpaikoilla tehdään päätöksiä luvattoman usein virheelliseen konsensusefektiin nojaten. Mieleen palaavat kaikki ne kerrat, kun täysin uudistettua verkkopalvelua ei kenenkään mielestä tarvitse testata tai tutkia, koska ”onhan se nyt parempi kuin toi vanha, kato nyt”. Joskus on, toisinaan taas ei.

Jos oman näkemyksen subjektiivisuus pääsee joskus unohtumaan, kannattaa ryhtyä A/B-testaamaan sivustojen sisältöjä. Omien sisältöjen puuttuessa innokas testaaja voi palauttaa itsensä maan pinnalle Whichtestwon-palvelussa, jossa kävijä pääsee veikkaamaan voittajaa eri testiversioista (yllättävän vaikeaa muuten). Itse muistelen erityisellä lämmöllä muutama vuosi sitten tekemääni A/B-testiä, jossa layoutin selkeyttämiseksi poistin autoalan verkkosivustolta kookkaan ja toimintojen kannalta täysin tarpeettoman auton kuvan. Konversioaste romahti välittömästi. Vasta jälkeenpäin kahden pienen pojan vanhempana olen ymmärtänyt, miten tärkeitä autojen kuvat voivat kohderyhmilleen olla.

Ystävät, älkää luottako itseenne. Hankkikaa dataa.

 

Kirjoittaja asuu Laajasalossa tulevan ratikkareitin varrella, ei omista autoa ja luulee useimmiten edustavansa enemmistöä.