Olipa piirimyyjällä sellainen asiakaspalaveri männäviikolla, että sai hienon mahdollisuuden harjoitella sekä itsehillintää että pedagogisia kykyjä.

Meihin otti yhteyttä yritys, joka halusi Google-mainontaa uudelle verkkosivustolle. Meiltähän sitä saa, joten palaveri sovittiin.

Tutkiessamme asiaa ennen tapaamista kävi kuitenkin ilmi, että kyseisen sivuston suurimmat ongelmat olivat aivan muualla kuin sivujen hakukonemarkkinoinnissa. Sivut olivat sekavat, vailla kunnollista sisältöä ja otsikoitu teknisin termein, joilla kukaan ei oikeasti hae verkosta mitään. Lisäksi konversiopisteet olivat vaikeita löytää ja lomakkeet työläitä täyttää.

Niinpä kerroin rehelliseen tyyliimme asiakkaalle, että sivut pitäisi laittaa kuntoon ennen markkinointia; SEM-projektin sijaan tarvittaisiin hakukoneoptimointia ja käytettävyyden parantamista. Seurasi mutristelua. Pieni pettymys näkyi katseissa. Sitten varovaista ymmärrystä – ja lopulta hyviä kysymyksiä siitä, mitä asialle pitäisi tehdä.

Pitäisi tehdä hakusanatutkimus, valita otsikot sen mukaan, tehdä paremmat ländärit, uutta sisältöä…

Juuri kun olimme pääsemässä suunnittelussa vauhtiin, kokoushuoneeseen ilmestyi Maksaja – myöhässä ja voimakkaalla ennakkoasenteella varustautuneena, kuten tapoihin kuuluu.

“En tiedä, mitä te olette täällä puhuneet, mutta MINÄ olin ajatellut, että me tehdään nyt nopeasti vähän markkinointia, jotta saadaan sivuille lisää kävijöitä.”

Just.

“Mutta kun…me just puhuttiin, että noita meidän sivuja on vähän vaikea markkinoida”, yritti markkinointipäällikkö. Johon Maksaja: “Pitää saada lisää kävijöitä, jotta voidaan näyttää meidän partnereille, että meidän sivut on hyödylliset”.

Aloitimme alusta: Huonosti toimivia sivuja ei kannata markkinoida. Jos markkinoinnissa käytettäville hakusanoille ei ole kunnolllisia laskeutumissivuja eikä hakusanoja vastaavaa kiinnostavaa sisältöä, on hyvin todennäköistä, että kävijät hyppäävät pois jo basaarimaiselta etusivulta. Google huomaa heti, jos markkinoinnilla ajetaan sisään kävijöitä, jotka poistuvat välittömästi, koska eivät löydä etsimäänsä. Silloin huononevat Adwords-mainosten laatupisteet ja hakukonemarkkinointi kallistuu.

“Meidän pitäisi näyttää meidän partnereille, että meidän sivujen kautta tulee heille yhteydenottoja.”

Hienoa, tavoite oli siis selvä. Hakukonemarkkinointi ei kuitenkaan ole ratkaisu, jos ongelma on sivujen sisältö. Parasta markkinointia on silloin hakusanatutkimus ja sisällön rakentaminen sen mukaan. Analytiikan avulla taas näkee, missä kohtaa matkalla kohti yhteydenottopyyntöjä kävijöiden matka tökkää. Kun se tiedetään, voidaan parantaa ongelmakohtien käytettävyyttä ja helpottaa yhteydenottoa.

“Ihan mielenkiintoista. Mun täytyy nyt valitettavasti mennä, mutta sä voit varmaan tehdä jonkun tarjouksen näiden meidän sivujen markkinoinnista.”

Selvähän se.

Ja teinhän minä tarjouksen. En kuitenkaan hakukonemarkkinoinnista.

Jaa, että tuliko kauppaa? Ei vielä. Myyntisykleillä on taipumusta pidentyä, kun kieltäytyy myymästä, mitä asiakas haluaisi ostaa.

Vaihtoehtoja on nyt kaksi: joko asiakkaan management uskoo, miten verkkomarkkinointi toimii ja päättää investoida oikeisiin asioihin, jolloin voimme jatkaa keskustelua, tai sitten toimari pitää päänsä ja etsii jostain toisen firman, joka on valmis tekemään tyhmyyksiä korvausta vastaan tuloksista välittämättä. Sellainen firma löytyy varmasti, mutta Quru ei älyttömään rahanpolttamiseen osallistu. Semmoset on periaatteet täällä.

Parempi olisi laittaa rahat vaikka uuteen, maailman hienoimpaan kahvikoneeseen. Verkkonäkyvyys ei siitä juuri parane, mutta eipä myöskään huonone. Ja henkilökunta voi paremmin, kun tauoilla on tarjolla parempaa kahvia. Ainakin edellä mainitun palaverin jälkeen markkinointitiimi näytti olevan kahvitauon tarpeessa.

kahvikone